Hurja läheltä-piti-tilanne

Tänään sattui kellarin kuopan kaivamisessa hurjan näköinen läheltä-piti-tilanne. Sydän tykyttää vähäsen ylimääräistä vissiin vieläkin, vaikka tapahtuneesta on nyt jo yli 6 tuntia kulunut.

Kellarin kuoppa saatiin siis valmiiksi, ja kaivurikuskilla päivän viimeinen homma oli nostaa tontin toisella laidalla tontilla joskus aiemmin olleen talon sokkelista tulleet betonilohkareet kaatopaikkakuormaan.

Tontin toiselle laidalle olisi päässyt kadun kautta kiertäen. Ajomatka olisi ollut suunnilleen sama, eikä siinä kovin paljon kauempaa olisi aikaakaan kulunut, vaikka olisi liikennevalotkin menneet punaiselle ja olisi tarvinnut seisahtua risteykseen. Kaivurikuski oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä hän mahtuu tulemaan montun reunalta, siitäkin huolimatta että siinä kohtaa oli silloin parkissa timpureiden asuntovaunu. Huonosti meinasi käydä. Ei sitä kuitenkaan itselläni löytynyt kanttia kinata vastaan, kun kaivurikuskilla on enempi kokemusta kuin itselläni ikää, mutta ehkä jatkossa täytyy olla vaan tiukempi, ettei kukaan ottaisi työmaalla liian isoja riskejä.

Kuopan kaivamisessa matkaa naapurin aitaan oli lopussa enää 5-10 senttiä. Se riitti hyvin.

Tässä kohtaa kaivuri lähti ohittamaan asuntovaunua. Kuvaa ottaessani näytti jo ensimmäisen kerran siltä, että ei se voi mahtua. Kauhan oikeassa reunassa näkyy montun reuna.

Tässä vaiheessa näytti, että kaivuri selviää kapeikosta sittenkin - kunnes pari sekuntia tämän kuvan ottamisen jälkeen penkasta lossasi 2-3 kuutiota maata kuopan pohjalle. Toinen telaketju jäi melkein kokonaan ilmaan. Kauhalla kaivuri sai kuitenkin vedettyä itsensä kuopan partaalta ylös ja kauemmas kuopasta.

Tässä kuvassa molempien (sekä kuvattavan että kuvaajan) sydän tykytti aika kiivaasti.